Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 28. syyskuuta 2010

Tulevaisuuden varalle

Tämä tarpeellisuus oli aivan unohtua.
Ensimmäisen kissamme (Ville, Vili) pentuna ollessa huomasin
että jos kuljetukoppa on aina esillä, kissa ei koskaan
opi pelkäämään/kammoamaan siihen joutumista.

Varastoon jäi vielä kolme, olivat joskus kaikkikin käytössä
yhtä aikaa, silloin kun jaksoin vielä tehdä
eläinsuojelutöitä.

Siispä äkkiä yksi sisälle.
Heti se sai ensimmäisen tutustujan uumeniinsa.
tietysti se oli Nuppu joka on selvästi
rohkea tyttö, Sisu nimestään huolimatta
on hyvin varovainen kaiken uuden kohdalla.

Ei kommentteja: