Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Jokainen tuntee...

...ainakin yhden sienen.
Ettäs se voikin olla ilo silmälle!


Ihana sade, pelasti minut pihatöiltä.

Harrastin ihan itseäni koko viikonlopun
(ihan pikkuisella huonolla omalla tunnolla).

2 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Pois, pois huono omatunto! Aina välillä on annettava ja otettava vain itselleen, vaikka vain pikkasen...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta Kirsikka!

Kävin lukemassa sinun blogiasi, onpa Teidän kotinne mahdottoman saman näköinen kuin minun edellinen siellä Savossa. Taitava olet käsistäsi, minua ei ole siunattu tuollaisella taidolla. :)