Maatiaisia, Eläin Geenivarat-lehti

Suomen kansallisen eläingeenivaraohjelman tiedotelehti 2011
tiedotetta julkaisee ja ohjelmaa koordinoi MTT.

Tilaukset,
Outi Kasari
MTT/BEL, 31600 JOKIOINEN
outi.kasari@.fi, puh.(03)4188305

Mahdottomasti tietoa ja kuvia
omista suomalaisista maatiaisistamme,
tässä numerossa erityisesti Eläkeläisen kuvia,
hänen bloginsa löytyy sivupalkistani.

Kyyttömuistoja,

Minunkin pieni ja vaatimaton tietoni on kirjattu tähän tiedostoon.
Mummoni kahden kyytön nimet,
KIELO ja KIRKAS

Himoitsen jo tätä juustoa!

Tämän kurssin soisin
ensimmäisen opiskeluvuotensa päättäneelle
maatalouskoululaiselle!
Onnea ja siunausta täältäkin Sinulle!

Voitteko kuvitella Hän oli joinakin päivinä ainoa oppilas
joka oli vaivautunut tulemaan tunnille??!!!!?

Hämmästyttävää!

Tämä laktoosi-intoleranssai on kummallinen juttu!
Edesmennyt pehmo mieheni
oli voimakkaasti intolerantti maidolle.

Tietysti hän oli myös maitoaddikti :),
joskus hän uhrasi viikonlopun, osti litran punaista maitoa,
joi sen kaupasta tultuaan purkista suoraan.
Parkkeerasi itsensä hyvin lähelle vessaa,
myöhemmin täällä maalla sellaisena viikonloppuna
hänet tapasi parhaiten huussista.

Suoraan maatilalta saatu maito ei vaikuttanut
edellä kerrotulla tavalla!

Tiedon murunen näistä koiristakin,
sellainen näyttää olevan monella blogin pitäjällä.

Täyttä tavaraa

Kansankomedia "vaaran vuosilta"

Kirjoittanut ja ohjannut Pekka Saaristo
Tämän kesäteatterin näytelmät ovat hyvin perinteisiä
kotimaisia, paikallisiin ihmisiin ja tapahtumiin perustuvia,
murteineen ja kaikkineen.

Niin on tämäkin, jatkosodan loppuvuosiin, Köyliön sotavankileiriin,
siirtolaisten tuloon tänne länsi-Suomeen ja ihmisen suruun ja iloon.

Minulle tällainen on oikeata kesäteatteria, antaahan
kansankomedia kansalle tunteita tunnettavaksi, ei
ongelmia ratkaistavaksi.
Kiitos paljon, taas kerran Tuiskulan väki!
Myös kiitos kaikille omakotiasujille jotka joka kesä avaavat
pihansa parkkipaikoiksi!

Hetken satoi

Keskellä päivää piti ihan
kaatosateen, se ei kestänyt
kauan. Sittenpä läksimme
tervehtimään hevosia.

Eivät viitsineet näin vähäisten
vieraiden takia nousta edes
seisomaan. Poikanenkin "kuvasi"
uutterasti blogiimme.

Kesälaidun

Hevosetkin tuotiin laitumelle.
Tuossa aitauksessa on ollut joka kesä hevosia,
toisista emäntineen on tullut tutumpia kuin toisista.

Tällä laitumella vietti kesiään Laku. Ryhdikäs ja ylväs hevonen,
ikää oli jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta.
Toisen kesän koittaessa Lakun emäntä kertoi
hevosen sairastelleen edellisenä talvena.

Hän kysyi voisinko ja haluaisinko ottaa Lakun pihaani kesäksi.
Hevosta en ollut vielä pihassani hoitanutkaan, hyvin
vähän muutenkin.
Kesä meni hienosti, upea tunne oli kun,
niin iso ja vahva eläin suostui minun taitamattoman
käsittelyyn, joskus kurkisti olkansa yli ja luulen
että iski silmää.