Viemiset on huolella valittava, vaaleanpunainen Clone Wars ilmapallo oli sopiva koska pussissa ei ollut Stars Wars palloja. Hautausmaalla oli paljon vanhoja ihmisiä laittamassa omaistensa hautoja. Olin valmistautunut kertomaan että omalle haudalleni minä...
Näissä vappujuhlissa oli ollut osallistujina plinsessa, kaksi tiikeliä, Puuha Pete, koirausmies, varmaan muitakin, eivät vain muistuneet mieleen. Onnistuneet juhlat kaiketi, eivät meinanneet loppua millään.
Tässä avautuu ihan kohta näky valkovuokkomerelle. Tämän tiedustelijan löysin hetki sitten. Toivottakoon se Paljon, paljon Onnea Ystävälle huomiseksi ja siitä eteenpäin!
Vapun juhlinta on jäänyt minulle vähän muodottomaksi, mahdollisesti koska kotini ei ollut akateeminen, eikä oikein työläiskotikaan. Lähinnä yrittäjäperheen lapsuus oli osani. Lapsuuteni ja nuoruuteni aikoina tälläistä koko kansan rymistely-vappua ei vielä ollut olemassakaan.
Pojat kyllä osaavat, ääntä ja hässäkkää, niistä on Valpuri tehty.
Tämä ovi ei ole ulko-ovi, se on ainoa palo-ovea muistuttava, siis ulkokuori on palamaton. Se sijaitsee viljan kuivaamon alakerrassa ja sen takana on hieman vanhempaa mallia oleva öljynpoltin. Ei, täällä ei ole ollutkaan öljylämmitystä, viljat on kuivattu öljypolttoisesti.
Huhtikuun 6. päivä julkaistun oven takana on tämä tila, 2,5m x 1,9m pinta-alaa ja holvin korkeimmalta kohdalta 1,75m. Ikkunoita ei ole, ovi avautuu ilta-aurinkoon.
Poikasellakin oli jos jonkilaista tekemistä viikonlopun sessioissa. Kenen mielikuvitus riittää voi lisätä näihin kuviin äänen. Keskustelu on oleellinen osa hänen yksinkin ollessaan. Tämä saunan rapuilla kuplien syljeskely oli kilpailu. Kumppanit jäivät tuntemattomiksi ja näkymättömiksi. Mutta kilpailu oli kova!
Kevään ensimmäinen ulkogrilliateria. Kukolla ei ainakaan ole huonomuisti, kun kansi kolahti Nikolai oli paikalla heti. Siis kotimaista kesäkurmeeta: grillimakkaraa, einessalaatteja (!?), ateria tarjoiltiin sisällä, Poikanen oli hyvin pettynyt sisäkattauksesta.
Monenlainen työ löytää tekijänsä Salomaalla muun maailman levätessä viikon vaivoista. Mennyt viikonloppu sisälsi vanhan verkon poistoa uuden kanan-aitauksen alta. Talvella minä itse korjasin sirkkeliä, nyt viisaammat korjasivat minun korjaukseni jälkiä ja sahasivat sen jälkeen ison pinon saunapuita. Mopon tukijalka vaati myös huomiota, mopoilija itse korjasi, Äiti toimitti tärkeää tukijalan sijaistamista.
Se taisi olla ennen viime kesää kun kaivoimme lähes keskelle pihaa laajan kuopan, kukkapenkiksi sanoimme sitä alussa. Nimi muuttui ajan myötä kukkakuopaksi.
Onneksi viime viikolla Äiti huomasi paikallislehdessä ilmoituksen myytävästä kompostimullasta. Lauantaina hakemaan, kaksi isoa kärrilistä ei vielä riittänyt. Toinen mullan myyntipäivä on 8.5
Aleksandra Itsenäinen ja rohkea alusta asti. Kävimme ostamassa Varsinais suomalaiselta piikkiöläisten säilyttäjältä poikasia, ne olivat kaksi vuorokautta aikaisemmin kuoriutuneet. Jotkut erottavat kukkopoikaset jo siinä iässä, minä en, nykyisin joidenkin kohdalla on aavistus. Nopeasti selvisi että kanalassa kasvaa 7 kukkoa ja 3 kanaa. Hyvin nopeasti sieltä erottuivat Aleksanteri ja Aleksandra. Parasta heissä on luonne, kerrassaan upeita lajinsa edustajia.
Projektit Salomaalla on pantava tärkeysjärjestykseen, niitä on niin tuhottoman paljon. Viime kesästä lähtien tämä työ on ollut useimmiten puheissa. Uusi ulkoilualue kanoille, siis aidattu. Vapaana ulkoilu ei poistu käytöstä, joskus tuntuisi turvallisemmalta jättää kanat aidatulle alueelle kun poistuu kotoa.
Piirustukset ovat valmiina. Rakennustarvikkeista on jo tehty kyselyjä. Ihan lähitulevaisuudessa aloitetaan vanhan verkon poistaminen.
Työmaan kaikenpuolinen johto on kirvesmiehen tyttärellä.
Nyt nyytti tuli kylään luokseni,varhain lauantai-aamuna omalla kyydillään. Kylmäkin oli tainnut tulla matkalla, mutta ei sisälle - käyn vielä pienen lenkin.
Väliaikainen ajokortti taskussa, nyt suorinta tietä mopoa hakemaan. Kahden tunnin kuluttua jo ensimmäisessä ratsiassa, ei huomauttamista. Tukka sekaisin syömään ja uudestaan matkaan...
Tämä risukkopensas on todennäköisesti sitä vanhaa Melalahtea. Sitä on kaikissa vanhoissa pihoissa, kukaan ei muista milloin ja kuka ne istutti. Rönsyilee ja rönsyt juurtuvat nopeasti omavaltaisesti. Marjat kypsyvät pikkuhiljaa, valoa saavat marjat ensin ja rönsyjen alapinnoilla olevat marjat viimeiseksi.
Korkea, suoravartinen on melko uusi lajike MORTTI. Se ei rönsyile, seisoo asennossa ja kasvattaa marjansa pitkin vartta, suuria marjaterttuja eivät nämä pensaat ole ainakaan vielä kasvattaneet. Marjat ovat hyviä molemmissa. Tehdään kesällä oikeat marjanmaisteluarviot tänne blogiinkin.
Onnea kaikille joilla on tänään syntympäivä! Tulkoonpa vuosia täyteen tasa- tai vajaa määrä. Paljon tai vähän tai se sama 26-vuotta joka on täyttynyt jo useamman kerran. siis onnea ja iloa!
Minulla oli mahdollisuus saada elämäni kuva ja minä missasin sen! Harmittaa!! Desiree oli saanut saaliikseen pienen hiiren(?) toiset oliva huomanneet saaliin... ja juoksu alkoi. D pakeni pitkin pihaa saalis nokassa, toiset hyeenoina perässä. Kertaakaan hän ei pudottanut hiirtä, juoksi tuhatta sataa. Vihdoin vauhti alkoi hiipua kaikilla. D sai pysähtyä muutaman kerran asetellakseen saalista nokkaansa parempaan nielentä asentoon. Vihdoin se luiskahti kupuun. Kaikkien kiire loppui kuin seinään.
Ihan lavastuksena kaapissa on munia. Tämän kaapin piti saada tehtäväkseen munien säilyttämisen, silloin kun tilasin sen nuorelta puuartesaaniopiskelijalta. Elämä on kuitenkin palapeliä jossa avoimena on vain muutama pala kerallaan. Niillä on pelattava. Siksi tästä tulikin voiton merkki, minulta lahja minulle.
Tässä ovat entiset isännät taivuttaneet luokkipuuta, tarvekalu jota ilman ei hevosta saatu reen tai kärrien eteen. Kaikki tehtiin kotona. Tämä löytyi takimmaisen suulin (ladon) seinästä kun olin raivannut sakean vatukon.
Tuulinen ja viileä päivä päättyi kuitenkin leppoisasti. Lienevätkö viime kesän lettukestit muistuneet mieleen. Letut ovat kaikkien herkkua, hekin ovat jonossa kun pannu tuodaan pihalle!
... ja kotimaani Salomaa. Täällä on kaikenlaista mistä iloita ilman paineita. Pikkuisen pienempi metsä kuin Nalle Puhilla mutta persoonallisia ova puut ja muut...
Naakkojen pesimäpaikka oli tarkastettava. Vuosi vuodelta se tuntuu yhä uhkarohkeammalta. Avoimet korkeat paikat ovat aina tuntuneet kovin turvattomilta. Lapsensa vielä haluavat siellä kasvattaa!