Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Pientä painia

Ellinoora ei poistu lähituntumasta jos
kamerassa on virta päällä.

Tämä on niin riemastuttavaa kun kerkesin
ajatella että tästä painijasta ei tule "kissakaan".


Lyhyiä ovat erät näissä otteluissa.

Peikko on nukkunut koko ajan tämän sänkyni alla, kuten ennenkin.
Minä muutin "Poikasen huoneeseen".
Helteellä en kestänyt Peikon huokailuja ja paikan vaihtamista
ja ihan vain muuten minun herättelyäni.

Nyt olen luullut ettei Peikko nouse sänkyyn, hah haa!
Hän on vain siivonnut jälkensä ja ollut varuillaan,
kuullessaan minun nousevan ylös toisessa huoneessa.

Siis Peikko on nukkunut koko ajan Ellinooran ja
pikkupoikien vieressä.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Voi että ihanasti kasvaavat, se esikoinenkin. Joko sen silmät aukesivata kokonaan?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kyllä voi sanoa että hidas silmäkin on auki. Laitan myöhemmin kuvan.