Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Virallisia asioita




Varauduin hyvin poliisilaitoksella käyntiin, keräsin mukaan
monenmoista näyttöä miten tärkeää asiaa harrastan ja
miten kohtuuttoman kolauksen
maailmaa pelastava toimintani saikaan.

En tarvinnut mitään niistä todisteistani.
Kerroin oman kantani miten tapahtuman koin ja näin,
yritin vatata kysymyksiin rönsyilemättä.

Poliisi (nainen) oli ystävällinen, asiallinen, neuvova
ja koin tulleeni kuulluksi.
Kuitenkin minulle jäi tunne hieman nolotustakin mukana
ettei tämä nyt niin vakava asia ollutkaan.

Sitä nyt täällä sielussani työstän!


Kävimme kotiin tullessa kirpputorikahvilla,
autossa olivat kavereina myös:

Valomiekka Bionikle ja Kohrak, jotka taistelivat
perimälleen uskollisina koko matkan.



4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Poliisit ja lääkärit ovat kai nähneet niin paljon kaikenlaista, että harva enää jaksaa suhtautua kovin herkästi ja empaattisesti. Toisaalta se on sääli, mutta heidän oman jaksamisensa kannalta ehkä välttämätöntä.

Hyvä minusta silti, että menit ilmoittamaan. Jos kukaan ei ikinä puutu mihinkään, tietyistä säännöistä ei tarvitse joidenkin mielestä enää piitata (kuten koirien irtipitokiellosta).

Elina kirjoitti...

Kyllä tuo jos mikä on tärkeä asia. Eihän lainkaan mukaan saisi koirat valtoimenaan huidella missä sattuu, eivätkä toisten omaisuutta tuhota.

Ja kun nuo eivät olleet pelkästään omaisuutta, lukemani perusteella jokainen persoonia ja jo tärkeitä sellaisina...

Toivottavasti käynti tuottaa sen toivotun tuloksen!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Millan, siksipä juuri jäinkin miettimään omaa osaani tässä tapahtumassa. Minä olen se kärsivä osapuoli joten se "kärsimys" on minun osani. Oikeastaan onkin ihan paras että virallinen on virallista.

Tämä kyseinen mies on ollut kauan niin välinpitämätön etten muuta voinut enää.

Elina, Sinulle kaikki tukeni koirasi "irtipitämisessä" (samoja koiria Millanillakin).
On rotuja joita ei voi pitää koskaan normaalielämässä irti (metsästys), ja koiria (meidän kolmen) koiran tunteminen ja hallinta määrittää paljon irtioloa.

Tänä aamuna minulla oli itku kurkussa kun katselin Elina kuviasi Niusta ja joutsenista.
Ihanaa evästä päivälle!!!

Rva Pulmunen kirjoitti...

jos kärsimyksen kohteeksi joutuminen ja uhriksi joutuminen ei ole oikeusvaltiossa poliisiasia,niin mikä on?