Pyhäinpäivään minun elämässäni ei ole
kuulunut juhliminen, ei pääkallojen eikä
hulmuavien mustien viittojen kanssa.
Kerjäämisen opettamistakaan lapsille en pidä
tähän juhlaan kuuluvana tapana.
Se on ollut niitä vanhanaikaisia hiljaisia,
rauhallisia lepohetkiä arjesta.
Kenties ateria läheisten kanssa,
käynti hautausmaalla ja kynttilät.
Mutta jos ihmiselle ei mikään ole pyhää,
tai Pyhän tuntemus puuttuu, kuinka sitä voisi
muuten viettääkään kuin tällä
markkinamiesten tavalla.
Tämän Pyhäinpäivän aloitin pihakierroksella
Wiljamin kanssa.
2 kommenttia:
Samoja aatoksia täällä... Halloween ei kuulunut Suomalaiseen perinteeseen vielä omassa lapsuudessa... Ja nyt sitä markkinamiehet tuputtavat, selkeästsikin rahaa tienatakseen uudella juhlapäivällä.
Se oma hiljainen, rauhallinen Pyhäinmiesten päivä on paljon mukavampi. Amerikkalaisilla olkoot omat perinteet, siellähän karkkeja ja kepposia on ollut vaikka miten pitkään. Meillä saman asian ajanee pääsiäinen virpomisineen.
Rauhallisia viikonlopputerveisiä!
Tämä kansainvälistyminen ei ole jokasuhteessa hyvä asia, mielestäni.
Nämä pienet kulttuuriperimät jäävät
jalkoihin auttamatta.
Ymmärrän senkin että hiljaisuus ja rauhallisuus ei vielä viehätä nuoria ja lapsia, eikä voita markkinameininkiä.
Itsekukin vuorollaan...
Lähetä kommentti