Viime viikolla, keskiviikkona, kirjoitin että olisi mukava jos he,
nämä kaksi, löytäisivät toisensa.
Minä en kuulu niihin ihmisiin ,
jotka inhimillistävät eläinten käyttäytymistä.
No, niin toivoin, ja tänä iltana kun menin kanalaan
viemään iltaseksi liotettuja leipäpaloja (herkkujen toimittajalta),
nämä kaksi nököttivät ikkunapenkillä nokakkain.
Kanan ja kukonkin, katsoessa suoraan eteensä,
ne eivät näe suoraan eteen vaan sivuille, niin muutkin linnut.
Nokakkain ryyhöttivät, aivankuin puoliunessa,
eivät välittäneet minustakaan, vasta kun kyykistyin
kamera kädessä ryhdistäytyivät,
pysyivät kuitenkin tässä asennossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti