Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 6. marraskuuta 2010

Suhteet kuntoutumassa

Aleksanterin ja minun läheinen suhde
on ollut hoitamatta koko viikon, olen ollut ihan murheellinen.
Ei ole kelvannut ennen niin tärkeä herkkupala,
vain hänelle.

Tänään isoA tuli ihan itse eteeni ja katsoi minua:

Tänään voisi ottaa taas kädestäsi jonkun herkkupalan!

Se oli kuulkaa, ihan lahja minulle,
olin pahoillani että olin saattanut koko parven vaaraan,
lieneekö Aleksanterikin ajatellut niin.



Ei kommentteja: