Viimeisen kerran avasin tämän oven.Samanlainen hieman haikea on lähtö myös
Isoimman Veljen mielessä.
Tässä kodissa elettiin enemmän iloisia päiviä kuin murheisia.
Iloisin asia oli tietysti Poikasen odotus ja syntymä,
isot veljet olivat huomattavasti pienempiä,
vauvan kasvua seurasimme yhdessä, se oli
hyvin hauskaa aikaa.
Tälle ajalle sattui vain yksi iso menetys,
Äitityttären isänäiti kuoli siellä itäisessä osassa isämaata,
98:n vuoden korkeassa iässä.
Elvi-tamma, palveli jo Isointa ja isoakin.Nyt Poikasta.
Vankka Suomen hevostamma, selkä kestää aikuisenkin.
Millon Äiti tulee?
Isoin ei varmasti pääse huoneeseensa,sänkykin on olohuoneessa.
Äititytär on tosi väsynyt, enkä ihmettele,
minunkin apuni alkaa olla aika vähäistä,
se on nopeaakin tämä vanheneminen ja voimien ehtyminen.
Hyvää Yötä ja kauniita unia,
uudessa kodissa!
toivoo Mamma-äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti