Minun rakas Nikolaini

Taas on hieman uskoa Nikolain toipumisesta,
kyllä tämä minun mieleni on kuin vuoristorata.

Viisaampi odottaisi ja tekisi sitten päätökset,
minä vatvon joka päivä selviää, ei... sitä rataa.

Tänä aamuna päätin taas yrittää miten onnistuisi
Nikolain oleminen toisen joukossa. Heikki oli ensin
siepattava napakasti kainaloon.
Heikkihän on ainoa uhka tällä hetkellä Nikolaille.

Nuori, terve ja vallanhaluinen kukkopoika,
vammautunut kiltti kakkonen ei kestä sellaista
rökitystä, jäisikö henkiinkään.

Päivä oli varmaankin mennyt jotakuinkin hyvin koskapa
Nikolai oli päässyt yläorrelle ihan itse.

Onhan se hiukkasen rahjuksen näköinen.

Siis osat vaihtuivat, nyt on Heikki Salomaan undulaatti.

Hanna on tullut lähimmäksi.
Hannahan oli ennen tätä revohkaa
aina Aamun kanssa vieri vieressä ja
Nikolailla oli viiden Martan parvi jo ihan omana.

Nyt ovat kumpikin kovasti yksinäisiä,
jospa ne vaikka löytäisivät toisensa
(semmoinen surullisten yksinäisten kohtaamnen).

Ylähyllyläiset Äiti ja Clint!