Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 29. marraskuuta 2010

Vanhoja pitsejä ja vanhoja piikoja





Tyttären muutossa en ollut pakkaamassa, mutta joskus vilkaisin
mitä mahtoikan olla jossain pussisa tai kassissa.

Niinpä törmäsin näihin vanhoihin lakanoihin,
nämä ovat lapsuuden kodistani (kahden äidin).

Muistan joskus laittaneeni ne tyttären mukaan, mahdollisesti
verhoiksi, vai mikä lie ollut ajatus.

Kahden naisen yhdessä rakentamasta kodista,
kumpikin oli käsityö taitoinen, ja -tahtoinen.

Olivat rakentaneet kodin, laittaneet sen valmiiksi lakananpitsejä
myöten. Huomasivat elämän alkaessa sujua sodan jälkeen että
tytärtä puuttuu.

Ja He löysivät minut,
olisivat adoptoineet minut yhteiseksi tyttärekseen,
mutta se ei ollut mahdollista silloinkaan.

Olivat vetäneet pitkää tikkua kummanko nimelle,
muistelen että minä olin se pitkä tikku, voihan se olla
että muistan väärin,
välikös sillä, vaikka lyhytkin.

Siitä tikusta alkoi elämäni kahden äidin tyttärenä!

Ei kommentteja: