Olen itse kasvanut ainoana lapsena Poikasen ikäisestä asti.Muistan joskus toivoneeni että adoptiovanhempani
ottaisivat minulle siskon.
Oma tyttäreni on ainokaiseni, Hän toivoi joskus isoa veljeä.
Kun nämä veljekset ovat kolmisin, varmaankin ihan tavallinen
veljes-sarja, mesovat ja tappelevat.
Ovat kuitenkin ihan eksyksissä jos joku on poissa.
Taidan kallistua sille puolelle että on lapsiystävällisempää
kasvaa parvessa kuin yksin.
Hyvin huono kuva.
Mutta se mitä kuvasin on siinä.
Luontoa parvekkeelta
2 kommenttia:
Minäkn ainoana lapsena ajattelen että sisarukset on ihana asia.
Meillä vanhanajan adoptoiduilla on vielä lisäongelmana se että sisaruksia on, mutta olemme joutuneet eroon toisistamme.
Lähetä kommentti