Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 26. marraskuuta 2010

Ei sentään ihan taivaskaan

Tänään on SE päivä.

Poikanen ja minä olemme olleet paossa/internoituina
täällä Salomaalla.

Äititytär ja Isotveljet ovat kolmestaan muuttaneet,
koulu- ja työpäivien jälkeen, sen kaiken pienen ja isomman tavaran
uuteen kotiin.

Tänään tulee Poikasen kummisetä isommalla autolla,
sängyt, pesukone ja muut henkilöautoon sopimattomat
saavat kyytiä.

Me pakolaiset lähdemme päivällä, käymme ruokakaupassa,
käymme tyhjentämässä astianpesukoneen vanhassa kodissa
ja menemme laittamaan ruokaa, kuten muinakin (ennen tätä
hulabaloota) päivinä.

Sänkyjen kokoiset paikat ovat kuulemma
keskellä olohuonetta; siis siskonpeti!

Ei kommentteja: