Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 15. marraskuuta 2010

Kanojen ulkotarha


En millään halua uskoa että kanojeni, selviytyjien ja tulevien,
pitäisi tästä lähtien ulkoilla vain tarhassa.

Tietysti jos koko tontin ympäröisi kanaverkolla,
se olisi ideaali tilanne...

Menneen kesän verkkoaidan pystytystyönjohtaja
voipi olla erimieltä!

Ei kommentteja: