Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 1. marraskuuta 2010

Mamman Mansikkanami

Runsaasti lähikontaktia, viikonlopun eron aiheuttamaa.

Möhköfanttipeliä Kullannupun kanssa
ja kadonneen nopan metsästystä.


Valomiekkahirviökin tykkää raksuista.


Pyydä Mamma Peikkokin iltapalalle!

Ei Peikko tarvitse iltapalaa.

Miksi ei?

Kun se on jo muutenkin liian lihava ja pulska.

Ai niinkuin sinäkin olet lihava ja ... ja mikä se oli se toinen sana?



2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Tuo keskimmäinen kuva on kuin jostain satukirjasta - Nuppu niin tosissaan olevan näköisenä mukana touhussa!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Totista totta tämä kuva onkin!
Usko pois! Minä poistuin pelistä. Nuppu oli seuraamassa jo jonkin aikaa,kun Poikanen jäi yksin Hän pyysi Nupun kaverikseen. Välillä yhdessä ja sitten vuorotellen heittivät noppaa. Tämä lämäri oli Nupun tekosia.