Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 4. marraskuuta 2010

107:s syntymäpäivä




Täytettyäni edelliset täydet kymmenet (6)
aika on ruvennut liitämään.

Olen kuullut muidenkin valittavan samaa asiaa.

Jos edelleen pidän syntymäpäivääni vuosien
lisääntymisen merkkinä, saattaapi olla että
lyön vielä ennätyksiä.

Eilinen syntymäpäiväkakkuni:
rasvaa, sokeria, jauhoja:

Mitä siihen vielä pannaan?

No, vaikka munia

Minä panen kuusi munaa!

Kermavaahto ja hillo olivat tarjolla erillisisä astioissa.

6 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Onneksi olkoon. Ei vuosia kannata laskea, mutta juhlat kannattaa järjestää aina, kun pienenkin aiheen keksii :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitän sydämestäni huomaisuudestanne!

Se onkin kyllä tietysti viisasta viettää parisataa ensimmäistä syntymäpäivää muistin pelatessa.

Rva Pulmunen kirjoitti...

arki on niiin helevetin tylsää,ankeeta,hirveetä,harmaata,surullista(!) järkyttävän raskasta ja kamalaa,että kyllä synttärikakku kerran viikossa tekee siitä edes hieman juhlavampaa!tai siedettävämpää.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Senköhän takia tämä Mansikkanamini järjestää niitä TÄÄLLÄ nin paljon.

Hauskoja ne ovat ei voi kieltää!

Anna kirjoitti...

Sinunkos syntymäpäivät siinä juhlittiin? Paljon Onnea!!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Poikasen allakassa niitä on kovin usein, kiitos kuitenkin!