Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 18. marraskuuta 2010

Jalat kattoon

Tasaa keskelle
Kuka saa jalat kattoon?
Kysyi Isoveli syönnin jälkeen.

Eipä ole tullut Mamman mieleen,
ei Äititytärkään tunnustanut olleen tarvetta moiseen.

Ja HUPSIS vain, jalat olivat katossa.

Tässä veljessä on aina ollut notkeutta ja liikkuvuutta,
aika montaa lajia Hän on harrastanut, opetellut ja
vaihtanut uuteen.
Kävi vuosia sitten jo tanssikurssillakin,
Ät on kovasti innostunut tanssimisesta
josko tästä pojasta saisi kotitansittajan.

2 kommenttia:

Rva Pulmunen kirjoitti...

tuohon ei pysty moni muukaan!ihmeliimaa sukissa ..!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Niinpä lulen minäkin!
Hän vain ilman kohua harjoittelee milloin mitäkin, nyt on harjoituksessa se semmoinen juttu jossa kädet ja jalat tekevät jokainen omaa juttuaan, siis yhtä aikaa!