Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 12. marraskuuta 2010

Torstai päivällinen


...oli makaronilaatikkoa,
se ei ole ihan ykkönen tässä ruokapöydässä.

Edelle menevät maksa- ja kaalilaatikot.

Nykyisin tämä kolmen litran vuoka on tehtävä täytenä,
joskus jää hieman tähteeksi tai sitten ei.

Kalaruuat houkuttavat vähiten.
Paitsi Äititytärtä ja minua, syyslomalta Savosta Hän toi
tuliaisiksi kalakukon.
Se oli niin hyvä ja mehukas ja söimme sen kahdestaan, Suuret kiitokset tekijälle!

2 kommenttia:

Rva Pulmunen kirjoitti...

meillä on käynyt makaronilaatikon kanssa sama homma-ei kovin paljoa uppoa--aiemmin näytti että hra 11v.:lle ei riitä yksinkään 3 l vuoka.ja kalaa saa aivan liian harvoin vaikka asuu järven rannalla,niin jää peittää toistaiseksi maistuvat antimet.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Meillä oli ennen semmoinen vekotin/laite jolla saatiin verkot jään alle, silloisessa elämässä, jossa oli niitä kalavesiä taajassa!