Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 5. marraskuuta 2010

Kurja rakkine ja valoa suon laidalla

Kaikki mahdolliset kurjuudet ovat olleet
päällimmäisinä mielessäni viime päivinä.

Niinpä yksi tosi iso ja hyvä asia meinasi jäädä jakamatta.

Minun oma kurjaksi julistamani ja suohon syvälle
haudattavaksi tuomitsemani läppärini, oltuaan nyt viikon
tutkimusosastolla, on lähetetty suureen sairaalaan.

Hyvin tärkeässä elimessä (?) on havaittu olevan
vian joka tarvitsee ison toimenpiteen erikois-sairaalassa.

Mikä iloisinta
takuu maksaa viulut!!!

Minulla on uskomattoman ihana tytär, Hän antoi oman koneensa
minulle siksi aikaa:

"Sinä tarvitset sitä enemmän kuin minä!"

Onhan tämä aika tärkeää, saada pitää bloginsa ajantasalla.

Kuva ei varsinaisesti liity asiaan,
siinä kuitenkin tyttäreni kuopus pelaa äitinsä koneella
Mahjong Connectia minun mökissäni.



4 kommenttia:

Minna kirjoitti...

ihana tuo sinun tytär. todellakin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Laajenmaltikin sen vuoden tyärsato on osoittautunut erinomaiseksi laadultaan, vuosi vuodelta paranevaksi, pirskahtelevaksi, erinomaiseksi seuranauttavuudeksi, mutta mikä parasta, yksinäisyyden ja lohdutuksen tarpeen korjaajaksi.

Rva Pulmunen kirjoitti...

mainio tyär!mainio kone! mainio koneen käyttäjä!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ja Sinä olet mainio, kävin juuri blogissasi,se on herkkua.