Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Valaistumista


Kirpputorilta 1€,
kissoilta turvallisimmassa läppärin paikassa
on huono valaistus.

Valaisuteho ei yhdellä ledillä ole suuri, auttaa kyllä riittävästi
öiseen seikkailu ja tutkimusmatkailuun.

Me molemmat rakastamme Pesosta ja Viirua.
Olemme hankineet muutamia elokuvia joita katselemme
yhdessäkin Poikanen ja minä.

Tämä kirja löytyi Äitityttären kirjahyllystä,
siirsimme sen välittömästi Salomaalle iltakirjojen joukkoon.

Aloitimme eilisiltana, Poikanen on vain niin mahdottoman
nopea nukahtaja, luettuja sivuja ei kerry monta yhtenä iltana,
sama oli Hänen äitinsä kanssa, Hän sanoi:

Äiti sovitaanko niin että Sinä luet ja minä nukun?

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Meilläkin kaikki tykkää "Iilupesosesta", kuten neljävuotias sanoo. Kuvistakin löytää joka katselukerralla jotakin uutta.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Löytää, se on iso ilo!
Mitä ne on ne pienet öttiäiset?
Vaikka eihan niiden tartte olla muuta kuin öttiäisiä.