Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 23. marraskuuta 2010

Sisun tuliainen Justuksen käsittelyssä






Tätä on nyt kestänyt tunnin, aamulla, minä olen vielä
yön kankea, en ole ollenkaan nopeiden tilanteiden kuvaaja.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Veikeä tuo kuva, missä kisuli nuolee huuliaan. Mahtoi maistua hyvältä se tutti :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Erityisesti näitä pieniä kuvatessa minä olen armottoman hidas.
tilanne elää niin hurjaa vauhtia, sen parempia eivät ole pienet filmin pätkätkään.