Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 22. marraskuuta 2010

Sisulle tuliainen ja lento-onnettomuus kanalassa

Yhdessä ovat!!!!
olenpas minä iloinen.

Koko perhe selvisi viime yön lennostakin ilman vaurioita olivat
pudonneet koko porukka yläorren kanssa lattialle,
hämmennys oli aamulla nähtävissä.
(Minun moka)

Tämä viimeinen päivän käynti kanalassa
on käynneistä rauhallisin.

Yleensä kaikki ovat jo orrella ja yövalo vain palaa.
Silti minulla on kamera mukana, tai juuri siksi.

Kaikille eläimilleni olen jutellut, ihan luonnostani.
Se yleisesti väheksytty savolaisuus vuaatii huastaisten
pitämisiä.

Siis kanalassa on tosi hämärää, melkein pimeää,
kuvat olisivat mukavampia jos se hämäryys tulisi mukaan.


Äiti & Clint, yllätys,yllätys ovatkin Aleksanterin vieressä.
Aleksandra on siirtynyt hyllylle, korkeimmalle, muniikin sinne,
kumma juttu?


Muutossa löytyy aina kummallisia asioita!
Äititytär on säilönyt Poikasen tuteja pieneen peltiseen
matkalaukkuun!

Poikanen otti sen haltuunsa,
se on näkynyt pyörivän vessan lattialla.

Tässä yhtenä päivänä kun Hän huusi minulle
Pyyyyhkimääään!
Kysyin, imetkö Sinä noita tutteja täällä itseksesi?
En ime. Vain yhtä!

Illalla kun läksin kotiin, Hän antoi sen YHDEN
Sisulle viemiseksi!

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Mielenkiintoista miten uudet ryhmät ja kuviot alkavat tässä toipumisessa muodostua.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Lohdullista on. Kanalaan menokin oli niin vaikeaa kun kaikki pelkäsivät kaikkia, ja minua tietenkin myös.
Se äänettömyyskn ahdisti minua,
minä toivun samalla, ihan masentumisoireita jo tunsin itsessäni.