Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 5. marraskuuta 2010

Mamman päiväunet


Jos minä rupean pitkälleni, se on vientiä unta ilman armoa.
Nykyisin en edes houkuttele poikasta viereeni, Hän ei
nuku päivällä, askartelee monenoista muuta.

Tänä kyseisenä päivänä, kun Mamma nukkui,
Poikasesta oli näyttänyt että tarvitsisin lisäpeittoa.
Herätessäni olin kuin muumio,
lähes kaikki peitoksi kelpaava oli levitelty päälleni.

Eipä ollut kylmä, ei!


En muista mitä tein (blogia varmaan),
havahduin jossain vaihessa säännölliseen rapsahteluun ja
poikasen kikatukseen.

Tule katsomaan minä syötän sisua

Syöttäjä istui kissaravintolassa ja heitteli kissan
raksuja pitkin lattiaa, Sisu syöksyili niiden perässä.

Siellä oli jo ilta-ateriaksi Peikollekin.


Tätä oli mukava tehdä yhdessä!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Kissalla oli selvästi kivaa ja varmasti poikasellakin :)

Kahden talon tarinoissa olisi sinulle ystävyyden viestikapula ja haaste.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Justus nukkui autuasta unta kun selvittelin itseäni käärinliinoistani
Poikanen oli käärinyt hänet seurakseni (kuin muinaiset egyptiläiset). Eräs Rakas Iäkäs Ihminen on sanonut Poikasta alusta asti KREIKKALAISEKSI PRINSSIKSI. No, samalta suunnalta.

Onneksi minulla ei ole pesukonetta, olisi voinut kissamuumio joutua sinne.