Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kanalan nuoriso

Clintistä on sukeutumassa tosi komea kukko.
Äiti-riippuvuuskin hellittää.
Aleksanteri ei pidä Clintiä kukkona, eikä kukaan muukaan,
ja sirkuttaa ja piipittää vielä :)?


Hanna on reipas ja tietää olevansa kana.
Hannan aseman kannalta tämä ikävyys taisi koitua voitoksi,
tämähän nosti hänen statustaan, kaikki uudet
jäävät alemmaksi uudessa isommassa parvessa. (!)


Urmaskaan ei pelkää, syö kädestä!
Tätä ei kyllä pidä jatkaa, jos ego kasvaa isoksi se tietää tappeluja.
Äidin kanssa tiiviisti.

3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Voi miten hienoa punaista on tulossa Clintin värityksiin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sitä minäkin olen ihaillut!
Yleensä näyttäisivät kukot olevan tuollaisia hyvin kirjavia. Tämä omalla tavallaan yksinkertainen onkin tosi kaunis.
Ja hohtavuus jää tässä näkemättä:(

Anna kirjoitti...

Pittääpä tulla katsomaan paikan päälle :)