...olisi mitään tullutkaan.
Viimeinen ruukkukukkani. Ei sittenkään,
onhan minulla vielä yksi,
Marraskuun kaktus, katonrajassa riippumassa.
Olemme kokoontuneet yhteiselle ilta-aterialle.
Talossa on tapana.
Emme sentään kaikki, Pontuksen piti lähteä vielä
käymään pihanperällä.
2 kommenttia:
Voih miten ihana ruokailukuva, minulle tuli oitis halu työntää oma pää tuonne pehmeyden ja tuhinan sekaan!
Sopuisaa on tämän kissaravintolan
asiakaskunta:)
Lähetä kommentti