Voi muistoja,voi minua, voi elämää!
Tässä kuvassa olen virallisesti adoptoitu, raastuvan oikeudesta
oli tullut paperit jotka ovat tallella vieläkin.
Loppuvuosi 1953, minulla on päälläni viininpunainen
samettimekko jossa oli vaaleanpunaisesta brodyyrista
kaulus ja hihansuut.
Puolivuotta aikaisemmin otetuissa kuvissa tukkani on
vielä vaalea haivenus kuten suomalaislapsilla yleensä.
Rusetti, varmaan solmittu kun istuin jo tuolla tuolilla.
Yleensä nauhat riippuivat avoinaisina!
Tässä kuvassa olen virallisesti adoptoitu, raastuvan oikeudesta
oli tullut paperit jotka ovat tallella vieläkin.
Loppuvuosi 1953, minulla on päälläni viininpunainen
samettimekko jossa oli vaaleanpunaisesta brodyyrista
kaulus ja hihansuut.
Puolivuotta aikaisemmin otetuissa kuvissa tukkani on
vielä vaalea haivenus kuten suomalaislapsilla yleensä.
Rusetti, varmaan solmittu kun istuin jo tuolla tuolilla.
Yleensä nauhat riippuivat avoinaisina!
Voi niitä aikoja!
Epäilen että tämän lukijoissa ei ole montaakaan
jotka muistaisivat, saati olleet mukana näillä
Haaparannan hamstrausmatkoilla.
Silloin 1959-60- lukujen taitteessa taisi olla sen buumin huippu!
Siinä Mamma ja Pappa oikealla.
Gevalia-kahvia kassissa.
Epäilen että tämän lukijoissa ei ole montaakaan
jotka muistaisivat, saati olleet mukana näillä
Haaparannan hamstrausmatkoilla.
Silloin 1959-60- lukujen taitteessa taisi olla sen buumin huippu!
Siinä Mamma ja Pappa oikealla.
Gevalia-kahvia kassissa.
Olen aina katsellut mielelläni valokuvia.
Omiani, kavereiden jopa ihan tuntemattomienkin.
Tietysti sellaiset jotka ovat jollain tavalla yhdistettävissä
omaan elämääni, niitä jaksan tuijotella, olen aina
jaksanut, pitkiä aikoja.
Muistellut, miettinyt ja antanut ajatusten lentää.
Toisilla kuvilla on voimaa lennättää enemmän kuin toisilla,
Joitakin kuvia vain tuijottaa pää tyhjänä.
Nyt kun Poikanen on ollut keskittynyt uudelleen ja
uudelleen Joulupukki ja Noitarumpu-elokuvaa
katsomaan, päätin etsiä kuvistani kaikki
uuteen vuoteen ja sen juhlimiseen liittyvät kuvat.
Eipä ole tullut paljon juhlittua ja kuvattua tätä
juhlaa. Vain yksi juhla - kuuluu kategoriaan -
vain tuijotusta, ei enää tunteita.
Omiani, kavereiden jopa ihan tuntemattomienkin.
Tietysti sellaiset jotka ovat jollain tavalla yhdistettävissä
omaan elämääni, niitä jaksan tuijotella, olen aina
jaksanut, pitkiä aikoja.
Muistellut, miettinyt ja antanut ajatusten lentää.
Toisilla kuvilla on voimaa lennättää enemmän kuin toisilla,
Joitakin kuvia vain tuijottaa pää tyhjänä.
Nyt kun Poikanen on ollut keskittynyt uudelleen ja
uudelleen Joulupukki ja Noitarumpu-elokuvaa
katsomaan, päätin etsiä kuvistani kaikki
uuteen vuoteen ja sen juhlimiseen liittyvät kuvat.
Eipä ole tullut paljon juhlittua ja kuvattua tätä
juhlaa. Vain yksi juhla - kuuluu kategoriaan -
vain tuijotusta, ei enää tunteita.
5 kommenttia:
Ihana kun sinulla on niin paljon vanhoja kuvia. Minä muistan kun mummi kävi rasvamatkoilla, osti voita, sokeria ja kahvia.
Minäkään en muista Ruotsin hintoja, tai siis mikä oli se säästö:matkat Haaparanta-Kuopio-Haaparanta + muut kulut! Ulkomaan matka kuitenkin!
Suureksi harmiksi, paljon olen hävittänyt kuvia, tai ovat hävinneet.
monta ihmistä tunsin! vanhat kuvat ovat ihania! ja nämä uudetkin!
On niitä vielä muutama jäljellä :)
Lähetä kommentti