Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 11. tammikuuta 2011

Aamiaisen tekoa

Punaisen/keltaisen lipun maitotuotteet kelpaavat minulle,
etenkin rasvattomat ja vähärasvaiset
ovat ihan kuranttia tavaraa.

Piimä on tosi mieluista sekä kanalassa
että kissojen ja koirankin kupissa.

Piimästä teen viiliä, lorautan piimäpurkista useaan
maitopurkkiin siemeneksi ja täytän ne edullisella maidolla,
jätän purkit viiliytymään huoneenlämpöön.

Kaikki eläimeni lipittävät sitä innolla.

Tässä annoksessa nuo ruskeat roskat eivät ole rikkapelliltä
ovatpahan pellavarouhetta, punaisen lipun!



Peikolta ei tipu ruokaa kupin ympärille, nuoleskelee
lattioitakin, vaikken minä näkisi siinä murenaakaan.

Kissat eivät ole niin tarkkoja, raksujen muruja on aina
ruokailupaikan ympärillä.

Pyyhkäistään kanakuppiin, oivallinen määrä valkuaista!

Ei kommentteja: