Yöllä poistuessani kanalasta tilanne näytti uhkaavalta,liukas laaja peltikatto ja lämpötila +:n puolella.
Nyt on aamu ja kanalaan aamiainen valmiina.
Onhan sinne lähdettävä,
olen jo myöhässä, odottavat jo hermostuneena.
Muutama sana vielä ennen sitä.
Olen sen joskus jo maininnut mutta koskapa se tänä aamuna
tuli esille niin:
Minun arkipäiväni ja ne jotka ovat Tyttäreni työpäiviä
ovat saaneet oman muotonsa pikkuhiljaa,
päivät alkavat puhelulla, yleensä olen vielä peiton alla, mutta
hereillä, odotan, nyt he ovat päiväkodissa, Tytär auttaa
Poikaselta vaatteet, istuvat sylikkäin matalalla penkillä.
Lämpimät halaukset ja muiskutukset,
Pupu kainalossa, iloisena Poikanen jää ja Äitinsä lähtee.
Sitten Hän soittaa minulle ja meillä on melko tarkkaan
24-26 minuuttia aikaa keskustella, mistä milloinkin.
Ja ne minuutit on meille kummallekin
HYVIN TÄRKEITÄ ja RAKKAITA!
ja RIEMASTUTTAVIA, kuten tänä aamuna.
Nyt minä lähden kanalaan, tai katselemaan kuinka sinne pääsenkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti