Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Illan tullen sanoi hän

Salomaalla on oikeasti pimeä.
Pelkäsin pienenä tyttönä kovasti pimeyttä,
koskahan se hävisikään?

Nyt pimeys on joskus jopa turvallisempaa kuin valoisa.

Mustan kissan ja koiran kanssa iltalenkillä
keskusteleminen saa humoristisia piirteitä kun
välillä pitää kysyä

Jos täällä on vielä joku muu, lähetäänkö kottiin?


Isoimman


Ison

Poikasen


Kaikella on aikansa.
Kaksi ensimmäistä Nalle sekä Pupu ja Ätti, ovat jo kauan olleet
eläkkeellä, poistuneet vakinaisesta palveluksesta.

Kolmas tekee vielä pitkää päivää.

Ei kommentteja: