Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 20. tammikuuta 2011

Justusta ei nukuta, minua hävettää

Justus elättelee toivoa, jospa joku valvoisi...

jos valvookin, ei tule esille, kaverin etsijä luovutti ja
rupesi nukkumaan.

Tervehdin ilolla(?) löytöäni, jonka olin piilottanut
piirongin alimman laatikon perälle Poikasen vauvana ollessa.

Nyt olen päättänyt, annan periksi, ei tule tähän blogiin
suloisia sukkiakaan, kadehdittavaksi.



Ei kommentteja: