Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 18. tammikuuta 2011

Tuhkatkin pesästä

Tuhkaa kertyy näin pakkasilla,sille on näissä oloissa
monenlaista jälkikäyttöä.

Ensimmäisille kanoilleni (Isa brown-hybridit)
vein muutamia kertoja tuhkaa kylpemistä varten,
mutta ne lähinnä pelkäsivät
sitä ja minä lopetin kokeilun.

Sitten se on ollut enemmänkin unohduksissa
tänä aamuna päätin kokeilla näiden kanssa, olisiko
intoa kylpeä pölinässä.
Olen lukenut että tuhka olisi hyvä myös ulkoloisten (kanatäi)
häätämiseksi, en ole kyllä täitä omissani huomannut.

Aleksanteri kävi heti tarkastamassa mitä toin, maistelikin ja
mietiskeli ja katseli. Totesi turvallikseksi ja kehoitti kanoja
tulemaan ja kokeilemaan.





Hanna oli jo pesässä munimassa, ei katsonut tarpeelliseksi
tulla tähän testitilaisuuteen.

Pelkäsin aamulla että kanalaan pääseminen tuottaisi ongelmia,
hyvin pääsin, muutaman lapiollisen viskasin oven edestä.
Siis se lumimäärä on vielä katolla.


2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Vaan eikö kukolle tule tuhkamunat?

nimim. huonon huumorin kukkanen

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä vaaran paikka on jäänyt ihan huomiotta, pitääpä kysäistä MTT:ltä!