Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Omien polkujensa kulkija

Välillä on tullut mieleeni, onkohan Clint kukko ollenkaan?
Kiilto on uusissa kukon sulissa mahtava ja muoto oikea.

Kiekuminen on vielä kuulematta, räkättirastaan kokoisten
olen kuullut jo parkuvan, en paremmin sano.

Kyllä kukoilla on yksilöllinen ääni, sen kuulee selvästi,
vaikkei itse laulaa osaisikaan.

Ei tarvitse huolehtia, ainakin höyhenistö näyttää
kehittyvän, vähän nuhruisen oloinen vielä.

Ei kommentteja: