Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 21. tammikuuta 2011

Kaksi vaikeinta asiaa

Ilahdutin itseäni, en sentään postittanut,
ostin ruokakaupasta ja panin jääkaapin oveen.

Toinen onkin jo hikisempi juttu.
Minulla ei ole siivouspäivää, siivoan kun on tarvetta.
Se tarkoittaa että teen jatkuvasti itseni kanssa
kompromisseja, lahjon (nautin lahjukset ja unohdan siivouksen)
erilaiset vaivatkin olen herkkä uskomaan,
aamuun asti voisin kirjoitella miten helppo minua on naruttaa.

Sain Poikasen mukaani viikonlopuksi,
se olikin riittävä syy, ilman verukkeita aloitin ja
sain jälkeäkin nopeasti.

Vaikka oli tuota avustavaa henkilökuntaakin!





2 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Tuo kuva on hyvä, leveyttä tulee niin et suhina käy, vaikka sitä on kui yrittänyt sädellä ;)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä muistutus elävästä elämästä on niin myönteinen, en edes lievää ironiaa siitä löytänyt, toteaa vai tosiasian.
Lapsena oli pullukka, nuorena lihava (omasta mielestäni),ja nyt ylipainoinen vanheneva nainen.
Ura kehitys se on tämäkin:)