Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 15. tammikuuta 2011

Kissanpissijuttu

Liinus ja
Pontus ovat tällä hetkellä koko kissakaartista ne,
jotka käyvät ulkona niin vapaasti kuin vain
minä olen kotona.

Se näyttää riittävän näiden kahden, rakon ja suolen
toiminnan tapahtumien kannalta.

Istuvat jämäkästi tai seisovat kintut ristissä
odottaessaan minun aukaisevan oven.

Kissa-äidit käyvät kontrolloidusti,
kumpikaan ei imetä enää, nyt on tietysti kiimat esteenä.

Kakarat pääsevät ilmojen lämmettyä,
täällä on liian paljon paikkoja jonne pieni ulkoilun noviisi
voi puikahtaa säikähtäessään.

Näin takaan itselleni rauhaisat yöt.

Kevät, kesä ja syksy ovat mielestäni yhteensä,
se lyhyempi vuoden aika kuin tämä talvi.

Pesen sitkeästi hiekka-astiat ja
muut tässä paskahommassa likaantuvat
välineet ulkona kaivovedellä.
Surutta kaadan likaveden mihin sattuu,
oma tupa,oma lupa!

Enkä halua kuormittaa omaa pientä likakaivoani.

Eikä minulla ole kuin YKSI vesipiste,
siis tuleva vesi.
Se on keittiössä tiskipöydän kumppanina.

Ei kommentteja: