Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 22. tammikuuta 2011

Jotta muistaisin

Jääkaapin seinät ja magneetit.
Pikkuhiljaa ne ovat muuttuneet käytössäni,
ne eivät olekaan enää merkityksettomän roinan, tai muun
satunnaisen viestinnän sekasotkuinen
näyttämö.

Kaikella on jokin tärkeä olemisen oikeus siinä, esillä.

Tämä lappunen on hieman sivussa päänäyttämöltä,
siksi että se satuttaa edelleen, ja niin on hyvä.

Tämä on suunitelma, alku satuttavalle power-point esitykselle
(en osaa tehdä sellaista)
sen tulisi tehdä kipeää jokaiselle joka sen näkisi, kuin lyönti.

Se alkoi järjettömästä väkivallan teosta, nuorten, tavallisten
nuorten keskeisestä, kukaan ei kuollut, kukaan ei
loukkaantunut pahoin, sielun vammojahan ei näe.

Minä tunnen sen tuskan, lyhyenä hetkenä joka kerta kun
silmäni havaitsevat tämän muistuksen,
ja haluan pitää sen siinä, juuri siksi.

Että muistaisin, kaikkia sen tapahtuman henkilöitä.
Rakkaudella

Ei kommentteja: