Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Se taiteen olemus

Salomaan torpan vintiltä
sahajauhoista kaivettu

Lahjoja ja kirpputorilöytöjä

Poikasen,
taiteilijan kanssa leikkiessä

Lapsuuden kodistani, radion läheltä

Minun Mammani saama perintö
isänsä sisarelta, Neiti Maria Sofialta

Kirpputorilta

Maantieteellisiä kuvia N.11
Nousiaisten kirkonkylä

Olen hyvin rajoittunut tiedoiltani, kun on kyse taiteesta,
minkä vaan taiteen lajin.

Olen rajoittunut myös siinä etten millään voi ajatella taiteena
muuta kuin täysin uniikin, ihmisen tekemän,konkreettisen
tuotoksen.
Olen siis melkoisen rajoittunut.

Käyn mielelläni taidenäyttelyissä,
niitä ei kovin runsaasti ole näillä takamailla (200km H:kiin).
Pääkaupungissa käydessäni en ole koskaan tuntenut
vetoa esim. Ateneumiin.

Paljon olen pohtinut tätä asiaa koska kuvan tekoon
olen tuntenut kovasti vetoa viimeiset kymmenen vuotta.

Sairastumisesta voi olla iloakin,
nyt olen päättänyt aloittaa uudestaan kuvien tekemisen
vaikka olen terve!

Ei kommentteja: