Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Oman kananpitoni alkulähteillä

Kolme Isa Brown hybridiä
Vieno, Sointu ja Lempi, ihan ensimmäiset.

Tosi äksy kukko, tuli mökkiin aikuisena.
Aika karkea luonteinen, ei tarvinnut vahtikoiraa pihalla,
joutui sunnuntai-lounaaksi naapuriin.


Ensimmäiset maatiaiseni, Jussilan kantaa.
Ostin neljä untuvikkoa, sain kolme kukkoa ja yhden kanan.

Kaksi kukkoa sai kodin naapurikunnasta.
Minulle jäivät, Eeva ja pAdam


pAdamilla oli tosi kuuluva ääni.

Ne ensimmäiset, auringon otossa.


Suunnittelemani haudonnan lähestyminen sai minut
selailemaan keräämiäni haudonta tietoja.

Siitosmuna-asiaa tiedoksi, ole hyvä!

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tuo kyllä rehellisesti sanottuna vaikuttaa ihan yhtä haasteelliselta hommalta kuin mehiläisten kasvatus.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kanatkin, joita tyhmiksi sanotaan selviävät tästä, ja minäkin selvisin viime kesäisestä konehaudonnasta,
jopa erinomaisesti.:)

Sinulla on kaikki valmiudet kun muutatte.
Sirkun Siitoskanala pyörähtää heti käyntiin.
Muutat vaikka kanat takapenkillä, niin minä tein tänne muuttaessa.