Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Heikin päivänä

Tekstiviestionnittelua näpytellessäni huomasin,
onhan ne nimipäivät meilläkin.

Keitänpä omalle Heikille lahjan, löytyi pesästä
pintavaurioitunut lahja.
Kukot joskus pesissä rymytessään saavat muniin
säröjä, ne pitkät ja terävät kannukset,
sellaiset munat käytän heti.

Syyn ja seurauksen lakia kanat eivät tunne,
varsinkaan jos siinä välissä on keittäminen.

Joskus kanastakin voi tulla munan syöjä,siis pesästä,
sellaisella kanalla ei ole tulevaisuutta.

Joskus kana munii nahkamunia,
kalkkikuori jää muodostumatta jostain syystä.
Olen nähnyt kanan lähes juostessaan
munivan sellaisen ja syövän sen kiireesti.
En ole huomannut sen vaikuttavan kuorellisten munien
kohteluun.

Joskus kana munia rätkäyttää orrelta
munan, sellainenkin on nahkamuna, näin oletan.
Semmoisenkin syövät.

Poikasille ensimmäiseksi ruuaksi annan keitettyä
munankeltuaista, sehän on niiden ravintoa jo munassa.

Siispä, onnea Heikille munan kera!

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Seuraavan kerran kanalassa käydessäsi kerro Heikille Sirkun onnittelut.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hiänpä varmaan ihastuu, kiitän Heikin puolesta.
Oli ainakin ihan pöllämystynyt muna-aamiaisesta, jäi sitä tuijottelemaan :)