Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 27. elokuuta 2010

Hylätty kosiomies


Tyyne on viettänyt jo pari päivää
eteisessä, nököttää kenkähyllyn päällä.

Ajattelin ensiksi että nuoreen neitoon
on iskenyt jokin tauti.

Mutta ei, Heikin seksistinen asenne oli
varmaankin syynä, minä arvelen.

Kaula pitkänä piti vielä varmistaa ikkunasta että häirikkö ymmärsi poistua.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Heikkiperkele! Oli ihan pakko päästä 'sanomaan' tuo...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sanoppas muuta! Olen melkein oppinut että nuo murrosikäiset mieheltä näyttävät pikkupojat ovat ihan toiselta planeetalta. Jospa iän lisääntyminen toisi hieman itsehillintää peliin.