Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 9. elokuuta 2010

Portilta pihaan


Verenpisara jonka sain viime kesänä (09)
veljeni vaimolta. Pitkän ajomatkan jälkeen se oli
kohtuullisen hyväkuntoinen. Sillä oli makuupaikka.
Talvi olisi ollut kehno mikäli ei
olisi ollut kanalaa, se on hyvä paikka
viileän talvisäilytyksen tarvitseville kukille.











Ei aitaa, eikä porttia, vain "pylväät".
Liikenne on niin mahdottoman vähäistä,
tuntemattomia joskus kesällä.
Arvelen että ovat kenties joskus täällä perällä
asuneita ja seudulta poismuuttaneita.
Olisi hauska pysäyttää auto ja ruveta kyselemään:

Kenennenkä poikia ja mistä asti?
Olen vielä hieman epävarma tämän toteuttamisesta.

Ei kommentteja: