Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 5. elokuuta 2010

Tylsä mummo ja leikkivä lapsi

Näyttämö: Mökin portaat
Pääosissa: Poikanen 4v, Kissa/Ratsu
Sivuosa: Mamma

Lämmin ja kaunis kesäilta, suomalaisen mökin pihamaalla

Sivuosan esittäjä on hieman kauempana, hääräilee näköyhteydessä tapahtumiin,
saunan lämmityspuuhissa.
Pääosan esittäjät mökin portailla näyttävät puuhailevan omiaan. Leppeä ilta
ja mikään ei riko keskittynyttä Kissan ja Pojan yhteiseloa.

Sitten portailla näyttää kuin ratsastaja nousisi vikuroivan ratsunsa selkään, ei vielä
mitään dramaattista kuitenkaan. Pian ratsu näyttäisi saava luikertelutekniikkansa
vauhtiin... silloin:

Mamma huutaa pihan yli: Mitä te teette?
Oitis ratsastaja hyppää ratsunsa selästä ja vastaa: En muista!

Hetken kuluttua Mamma on siirtynyt mökin portaille: -Voi varjelus!!
Miksi tässä on näin kamalasti heinää! (juurineen ja ilman)

Hän ei muista, jatkaa jotain näpertelyä muina miehinä.

Heinää on eteisen lattialla ainakin yhtä paljon.

Tuleppas siivoamaan tämä sotku, hae sisältä lattiaharja... sanoo Mamma.

Niin tapahtuu, äänen korkeudessa ja rytmissä ei tapahdu kummoisia.

Mamma poistuu sisälle lataamaan kahvinkeitintä ja ihmettelee
äskeisen tapahtuman todellista sisältöä. Ja... ymmärtää...
Poikanen! -Hän huutaa pihalle- Hevosellesiko Sinä tuota heinää toit?
Ja ratsastaa aioit?

Niin, ja sinä et antanut!

Minä en todella muista koska olen kadottanut leikin tunnistamisen
kun siihen törmään, se on surullista. -Sain kuitenkin anteeksi, selitettyäni
hieman kissan anatomiaa versus hevonen.


Ei kommentteja: