Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 31. elokuuta 2010

Kuusi viikkoa

He ovat hyvin aktiivisia.
Syövät kermaviiliä, jauhelihaa, purkkiruokaa
ja jopa roskia rikkapelliltä.
Nukkuvat paljon, heräävät kun muut menevät nukkumaan.
Metsästävät Peikon häntää.
Eivät enää tottele äitiään ensi naukaisusta.
JA OVAT ISOSTI IHANIA

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ihania myttyjä. Harmi, etteivät taida paljon ehtiä sylissä istuskelemaan, mutta sen aika tulee ehkä myöhemmin :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Eivät todellakaann jouda. Nukahtavat minne milloinkin, silloin otan höyhenen kevyen mytyn kämmenelleni ja nuuskutan sitä. En tosin tunne mitään tuoksua, mutta pehmeys on melkein tuoksu.