Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 26. elokuuta 2010

Piristystä päivään












Ystäväni ja minä huomasimme aamulla haluavamme
nähdä maailmaa Salomaan aidan takana.
Läksimme kunnan pääkaupunkiin.

Poikanen huomasi kun panin kameran taskuuni
ja pyysi saada sen, niin Hän ottaisi kuvia matkalla.

Älä ota varpaistasi ja etupenkin selkänojasta, jookos!

En, en sanoi Hän. Kotiin palattuamme katselin kuvat,
neuvoa oli noudatettu.

Ja arkkitehtoonisia arvoja ei löydy kuvattavaksi, jos niitä ei ole.

Ei kommentteja: