Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 4. elokuuta 2010

Eläinrakkaus





















Ihan pienenä tyttönä, kun olin saanut uuden kodin,
elämäni oli saanut ihan uudet puitteet,
minulla oli unelma joka sitkeästi kasvoi mukanani.

Saisinpa kissan tai koiran tai pikkusiskon.
Mitään niistä en saanut, uudet äitini olivat, uskon niin,
asian tarkoin harkinneet.

Minä ajattelin usein ja vakaasti,
Kun minä olen iso, minulla on paljon eläimiä.

Tämä vain siksi, että jo pienet lapset todella voivat tietää
itsestään asioita jotka ovat tätä pientä ihmistä ihan kokonaan.

Ei kommentteja: