En koskaan ole oikein osannut haaveilla ja unelmoida.Suunnitellut olen kyllä, realiteetit huomioon ottaen, tai ainakin
semmoiset realiteetit jotka olen ymmärtänyt sillä hetkellä
joko mahdollisiksi tai mahdottomiksi.
Jossain tuolla kolmenkympin seutuvilla aloin tuntea
itseäni niin paljon että tiesin melko hyvin
mitä en ainakaan halua.
Se oli juuri sitä mitä elämäni silloin oli.
Vuosiahan tuo on vienyt, unelman toteuttaminen,
Mutta nyt minä elän sitä.
Kaikissa ruusuissahan sanotaan olevan piikkejä,
kaipa se minun piikkini on se ettei
pehmeä merimieheni ole enää mukana,
tämä oli hänenkin unelmansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti