Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 8. elokuuta 2010

Vielä pienet unet...




Peikon elämä on yhtä tuskaa, aina
nukkuvat. Äiti Kukkanenkin on usein
korin vieressä herättelemässä
pikkuisiaan
Olemme nähneet korin seinämillä
epäonnistuneita kiipeämisyrityksiä.

Ei kommentteja: