Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 27. elokuuta 2010

Aamu ja Hanna

Uusimmat kanani ovat tottuneet jo uuteen parveensa.

Olen aina arka uusien yksilöiden liittämisessä vanhaan toimivaan
parveen/laumaan/perheeseen. Tiedän venyttäväni liitosta liiankin kauan,
silmissäni vilistävät uuden ja aran yksilön kauhu sen joutuessa
selviämään tästä koetuksesta.

Tämä liitos kävi kuin luomisen työ, siitä todisteena
kuva yllä, Nikolai näyttää perineen Aleksanterin
joviaalin luonteen.

Kumpikaan vanhoista kukoista ei ole nähnyt tarpeelliseksi
koulata innokasta Heikkiä millään erityisellä kurikuurilla.

Aleksanteri opettaa hieman tuota kunnioitusväliä,
lähinnä itseensä. Siis, rauha maassa.

Avainsanat nuorille kukoille:
-kunnioitus
-turvallisuus palvelut
-naisrauha (suhteellinen)
-naisten palvelu


4 kommenttia:

Minna kirjoitti...

moikka.

kerro joskus blogissa, miks just kanat. mikä niissä viehättää. kiinnostais.

nimim. utelias kaukaa

Millan kirjoitti...

Täällä hihitllen tuumailen, että tuossa listassa voisi olla jotain vinkkiä kukkoilemaan pyrkiville ihmispojillekin ;-)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Nim. utelias kaukaa;
Korvan taakse on vihjeesi pantu.
Niin syvällinen ja pohdiskeleva bloggau vaatii todella paneutumista ja jonkin asteista rauhaa ympäristössä. Ensi viikolla tämän viimeisenki kainaloisen "loma" loppuu
siis hiljainen rauha laskeutuu Salomaalle.

Millan;ihan tosissani olen kun sanon että tuon listan sisäistämisen tulisi kuulua jokaisen nuoren miehen varhaiskasvatukseen. Tärkeysjärjestystä vain tulisi rukata. Kirjallinen kuulustelu ja
liitettävä mopokortin saamiseen.

Millan kirjoitti...

Haaste ja kehunappi olisi tyrkyllä Kahden talon tarinoita -blogissa :)