Monenlaisissa tapahtumissa olen ollut mukana kissa-asioissa.Pelastamassa kissanpentuja kerrostalon toisen kerroksen
ikkunalaudalta,ulkopuolelta.
Reippaita pikkupoikia oli juoksuttamassa ,ties mistä
tikkaita, hurjalle kiipeilevälle täti-ihmiselle.
Kerran istuin ihan jonkun aikaa kerrostalon porraskäytävässä
lattialla, keskustelin psyykisesti sairaan naisen kanssa
postiluukusta. Pyytelin että hän laskisi minut
sisälle asian selvittämiseksi (olin aikaisemmin jo hakenut häneltä
vakavasti loukkaantuneen kissan) hän laski minut sisälle.
Tuloksettomien neuvottelujen jälkeen otin nahkavyöllä
opetetun pennun kainalooni ja sanoin vieväni sen nyt heti pois.
Annoin puhelin numeron poliisille jos tuntuisi siltä että tekoni oli väärä.
Otin kissan kainalooni ja lähdin.
Tätä en ollut ennen nähnyt:
Vappukukka naukui tänään hyvin hermostuttavasti
pitkin päivää. Pistin kiiman syyksi.
Kunnes illalla annoin sille jauhelihaa lattialle
vesikupin viereen, silloinkos naukuminen terävöityikin.
Juoksulla tuli ensin Nuppu, äidin käskystä,
ja hetken kuluttua Sisukin. Ymmärsivät heti että tätä
pitäisi nyt syödä. Se oli hyvin suloista katseltavaa.
Kun kissa ei pääse metsästämään
ruokaa lapsilleen keinot ovat vähissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti