Minussa on sellainen vika, etten oikein osaa ottaa vastaan lahjaa. Ei silti etten niistä
ilahtuisi, riemastun suorastaan.
Usein pyydänkin, älkää tuoko mitään, toiset kuulevat ja toiset eivät.
Tänä kesänä sain Sisun ja Nupun kummi-tädiltä (doula) ovelasti tuliaisen.
Olimme ihan vain katsastamassa myymälää jossa oli paljon upeita, kalliitakin design-tavaroita myynnissä. Ihailin ylläolevaa vempelettä, ystäväni katseli myös, ja sanoi ostavansa vävylleen sellaisen viemiseksi, vävy on kokki.
Enpä epäillyt mitään, olin iloinen vävyn puolesta. Hupsista heijaa pian paketti olikin minun kädessäni, niin sitä mummot puijaa toisiaan!
Tämä pieni ihanainen pullo tuli tuliaisiksi hyvin pohjoisesta. En raski vielä avata, tiedän että se on tuon siirapin menoa. Maistelen vain mielikuvituksessani tuon siirapin
vaniljaisenkarpaloista makeutta ja tunnen himon yltyvän.
Kiitokset tuhansin Teille molemmille, vaikka se lahjan vastaanotto onkin vaikeaa, poiskaan en anna.
Sitten kolmas, oma ostokseni eiliseltä kirpputorikäynniltä.
Nyt minä vähän ilkeilen: kolme täyttä kuukautta jouluun ja kahden risat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti